Susihaass
Peltojen rajoittama metsäalue Suomelan talosta itään, paikantamispisteen (61º
4,775 ’ N, 21 º 34,695’ E) itä- ja länsipuolella.
Nimi viitannee susien havaitsemiseen alueella. Loviisa Soukaisen (s. 1863)
kertoman mukaan vielä 1800 luvun puolivälissä annettiin lapsille pimeään aikaan
kaksi pärettä, joita paukuttamalla pidettiin mahdolliset sudet loitolla.
Esko Yrjäsen talonpidon aikana, 1920-luvun lopulta vuoteen 1963 Susihaka oli
vielä aidattu laitumeksi. Karja ja hevosetkin laskettiin navetan ovesta hakaan
ja ohjattiin kulloinkin varsinaisena laitumena olevalle pellolle. Lehmät tulivat
usein omia aikojaan metsän läpi lypsyajaksi kotiin, mikäli peltolaitumen veräjä
oli avattu.
Eeva Yrjänen