Aho
Ruohoa ja vesakkoa kasvava ent. kaskimaa; viidakko, nuori
metsä; laidun, nurmi, vetelä suo ym. (2)
Alho
Notkelma, notko, syvänne (3)
Aro
Kuiva, mutta maaperältään melko ravinteikas niitty. Toisin
kuin kedoilta, aroilta on korjattu ns. luonnonheinää, joskin
laidunnustakin on harjoitettu. (Vakka-Suomi) (1)
Metsälaidun, myös kylänvainiosta aidattu karjahaka talon pihalle johtavine tanhuoineen eli karjakujineen. ( 1)
Hosa
1. Rauman
seudulla tunnetaan ruokohosa, tupsumainen, umpinainen
ruokokasvusto tai - kasa.
2. Seipään päässä oleva hakotupsu, jota kastettiin veteen ja käytettiin tulipalon sammutuksessa. Aku Riikilä
Huhta
Kaski,
järeään metsään raivattu kaski, kylvetty kaskimaa. (2)
Mm. päivän
sarastus; itä. (2)
Kolla
Mm. kellata, kellahtaa, kangastaa. (2)
Juottovasara, pyssynperä (2)
Vetinen painanne, silmäke. (3)
Osa t. alue jotakin suurempaa aluetta, tienoo, seutu, kulmakunta, kolkka, taho, suunta. (3)
Subst. kurina = kuriseva ääni
Verbi kurista = murista, kurmia, varsinkin tyhjän vatsan aiheuttamasta äänestä. (3)
Mm. pitkä, kaita syvänne, lahdeke, t. notko, jyrkkä rotkot,uoma, kapea aitojen välinen kuja. (2)
Joentörmäniitty. (1)
Leija(s)
Tuottoisa, mutta vaikeasti hyödynnettävä luonnonniitty järven ja jokisuvantojen hyllyvillä rannoilla. Vetisiä leijaita niitettiin sekä ruuhesta käsin että kahlaamalla. (1) Kuivatuksien ja jokien ruoppauksen ansioista useat leijat ovat nykyisin viljelysmaita.
Levo
Korkea mäki t.
niemi järvien, usein nykyisten peltokuvioiden tai avosoiden
tuntumassa. Kansanperinteen mukaan paimen kokosi karjan yöksi
levoille, jotta avomaastosta tuleva tuulenvire hätistäisi
hyttysparvet. 1880- luvulle saakka myös vaeltavat sudet
vainosivat metsälaitumien karjaa, minkä vuoksi karja
ajettiin turvaan levoille. (1)
Alava maa, ranta, tulvaniitty, saraniitty (2). Luhta oli useissa kylissä tärkein talvirehun tuottaja 1800- l. puoliväliin saakka.(1)
Puuton, ruohoa ja heinää kasvava maa-alue. (3)
Viljelys, joka
on raivattu korvesta, mutta myös kivennäismaan
lehtometsästä. Myös viljelysmaaksi ojitettu ja kuokittu
ranta- tai suoniitty on voitu nimetä perkoksi. (1)
Rahka
Rahkasammal, rahkasammaleen peittämä, rahkasuo (2).
Saari
Myös suon keskellä oleva kuiva alue tai viljelysten
ympäröimä metsikkö (2).
Sorto, sorro
Nimi on muistona entisaikojen tavasta suojella viljelmiä
aidalla. Kylämäkeä ympäröivä piiriaita sekä erillisten
vainioiden ja hoidettujen niittyjen aidat kuluttivat runsaasti
kuusivaroja. Tuhlailevinta kuusen käyttöä oli tehdä ns.
sortoaita oksimattomista puista takamaan pellon ympärille
(1).
Koettaa saada kiinni; saavuttaa, kaapata, pyydystää. (2)
Tahdon,
tahdun, tahtoma, tahtuma
Tarkoittaa vanhimmissa kylissä kylänmäen piiriaidan sisällä olevan vanhaa viljelysalan (kototahdon) tai erikseen aidattua peltoa läheisellä vainionmäellä tai joenvarsirinteellä (ulkotahdon) (1)
Tanhua,
tanhuva, tanfa (Rauman murre)
Molemmin puolin aidattu tie, karjakuja; myös pihamaa, tanner, karjapiha. (4)
Kallio, iso yksinäinen kivi, iso siirtolohkare; usein paikannimen jälkiosana (2)
Pelto, laajahko peltoalue. Yleensä peltomaa. (2)
Kivikasa, kiviröykkiö
Alavalla maalla kasvava tiheä, nuori lehti-, tai sekametsä, vesakko, lehto, koivikko (3)
Lähteet:
1. Hinneri,
Sakari: Niittyjen ja peltojen nimistä ja nimityksistä Vakka-Suomen vanhoissa kylissä - ekologinen näkökulma.
Eripainos: Sananjalka 37-1995.
2. Toivonen, Y.H.: Suomen kielen etymologinen sanakirja. Suomalais-ugrilainen seura. Helsinki 1978
3. Suomen kielen perussanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus; Valtion painatuskeskus. Helsinki 1990
4. Uusi suomalainen nimikirja. Otava. Keuruu 1988