Tila sijaitsee Reelmäjärven ja Meripitkäjärven välisellä kannaksella, jonne johtaa Soukaisten yksityistien päästä vasen haara, Niemenmaantie (61° 4,039' N, 21° 34,223' E - 61° 3,395' N, 21° 35,135' E). Tilalla on peltoa on nelisen hehtaaria, metsää noin 10 hehtaaria.
Arvosen taloryhmä. Kuva on vuodelta 1934. Talon on rakentanut Johan Henrik Arvonen vuonna 1913. Ulkorakennuksen oikeassa päässä on puuhuone ja pikkula, sitten lammasnavetta ja hevostalli, vasemmassa päässä heinälato. Rakennuksen takana on toinen samanpituinen ulkorakennus ja rakennusten välissä hakotarha. Asuinrivin ja ulkorakennuksen välistä näkyy heinälato. Asuinrivin takana on hyvässä järjestyksessä oleva puutarha: omenapuita muutama, marjapensaat suorissa riveissä, mansikat uusittiin kolmen vuoden välein. Kuvan omistaja Irja Salmi. Muinan kokoelmat.
Arvosen nuoria ruispellossa Ruuhsalivainiolla riihen ja saunan takana joskus 1930-luvulla. Kuvan omistaja Irja Salmi. Muinan kokoelmat.
Ennen vuotta 1920 alue tunnettiin nimellä Forsmanin korpi, Pyhämaasta v. 1865 Isontalon vuokramieheksi muuttaneen Johan Henrik Forsmanin (s. 1839) mukaan. Niemenmaa-nimen tila sai vuoden 1920 paikkeilla, jolloin tila erotettiin Isostatalosta itsenäiseksi tilaksi samanaikaisesti neljän muun tilan kanssa. Tällöin tilaa piti jo edellisen poika Johan Henrik Arvonen, ent. Forsman (1883-1930) vaimonsa Aleksandra Josefinan, os. Stjärna (1881-1964) kanssa.
Tämä Arvosen Jussi oli taitava ja nopea käsistään. Hän teki mm. taidokkaita huonekaluja ja kerrotaan hänen tehneen kolme höyläpenkkiä samassa ajassa, kun muut tekivät yhden. Lisäksi häneltä sujuivat suutarin työt. Talvisin hän teki kaikki jalkineet omalle perheelle, mutta jonkin verran myös muille. Korpitilan isäntä oli monessa asiassa aikaansa edellä, mm. mansikkaa Niemenmaassa viljeltiin jo 1920-luvulla, eri lajikkeita kokeillen.
Luonteeltaan tämä taitava mies oli häijy ja omassa perheessään väkivaltainen. Tiedetään hänen äitinsä käyneen pappilassa kertomassa ja varoittamassa poikansa agressiivisuudesta ennenkuin tämä kävi kuulutuksia hakemassa. Vaikka tiettävästi ei Arvonen vieraille ollut paha, kylän lapset pelkäsivät häntä. Toini Kylänpää muistaa kuinka pimeällä koulutiellä kaikki katajapuskatkin olivat Arvosia. Arvosen kuoltua Toini oli koulumatkalla ja näki kun arkkua vietiin kylän läpi. Silloin Toinilta pääsi suuri helpotus: "Tosa se ny mene, ei mun enää tarvit peljät."
Leskeksi jäätyään Aleksandra Arvonen viljeli ensin itse tilaa poikansa Laurin avustamana, kunnes hän ensin vuokrasi ja sitten myi sen Kosti ja Sanna Lehtisalolle. Heiltä tilan osti Hannu Heinonen, jonka poika Esa omistaa tilan ja yrittää parhaillaan myydä tätä syrjäistä paikkaa (v. 2002). Tilan maille ja peltotilkuille on vähitellen syntynyt omat nimensä. Johanin ja Aleksandran tytär Irja Salmi, os. Arvonen (s. 1913) muistaa vielä peltojen nimet ja sijainnit. Niitä ovat: Satulavaha, Hakametsä, Etukuakmaa, Takakuakmaa, Riihivainio, Ruuhisalivainio, Uunintaustavainio, Vermuntilavainio, Äärimmäinen Vermuntilavainio ja Pitkät Pellot.
Leo Soukainen, Irja Salmi, Eeva Yrjänen