Kuusmojärvi sijaitsee kahden kunnan, Kodisjoen ja Rauman kaupungin alueella. Järven pinta-alasta, joka on noin 15 ha, sijoittuu Rauman kaupungin puolelle noin kolmannes. Paikannuspiste 61º 3,580' N, 21º 37,346' E on Kusmankarissa Kodisjoen ja Rauman rajalla.
Kuusmojärvi on siitä poikkeava, että järveen ei johda varsinaista ojaa, vaan vedet tulevat ympäristön valumavesistä ja pienistä puroista. Sen sijaan pois järvestä johtaa laskuoja lähellä olevaan Pitkäjärveen. Näiden kahden järven, Pitkäjärven ja Kuusmon, korkeuseroa on kolme metriä.
1960-luvun alussa alettiin Kuusmolle rakentaa huviloita, joita nyt vuonna 2002 on yhteensä 17 kpl. Kuusmojärvellä toimii suojeluyhdistys, joka huolehtii omalta osaltaan järven kunnosta.
Kuusmojärvi on ollut yksi järvi niistä seitsemästä järvestä joiden kautta puutavaran, parrujen ja lehtereitten, kuljetus talvisaikaan hevosilla Rauman satamaan tehtiin. Tätä reittiä, jonka kautta Hinnerjoen ja Laitilan välisistä metsistä puutavara kuljetettiin satamaan, on kutsuttu "seitsemän järven reitiksi". Puutavaran kuljetukseen talvitiet tehtiin järvien kautta siksi, että näin vältettiin mäkiset maastot, sillä niin ylä- kuin alamäetkään eivät olleet hevoskuljetuksissa helppoja.
Perimätiedon mukaan Kuusmojärvellä oli "kuunsilmiksi" kutsuttuja jäätymättömiä kohtia joita hyödynnettiin siten, että niitä käytettiin janoisten hevosten juottopaikkoina. Ilmeisesti nämä "kuunsilmät" ovat lähdepaikkoja jotka estivät jäätymisen.
Kuusmojärvellä on sattunut tapaus joka liittyy tähän seitsemän järven reittiin ja puutavaran kuljetukseen hevosilla. Tästä kerrotaan Aku Riikilän kirjoittamassa kirjassa "Tuohta taskussa ja ketunhäntä kainalossa" seuraavanlainen tarina: Tällä oman aikansa valtatiellä olivat jämptit, kirjoittamattomat liikennesääntönsä. Oleellisinta oli tyhjänä ajavan väistämisvelvollisuus.
Tuliaisviinoja maistelleet paluumatkalaiset eivät aina tahtoneet voimiensa tunnossa kunnioittaa tätä maan tapaa. Kuusmojärvellä, jonka keskellä oleva pieni kalliosaari on vanhan maakuntarajan rajamerkki, jouduttiin kerran tällaiseen liikennesolmuun. "Pois alt sengi rääpäkkä!" huusi rähinäviinaa ryypännyt paluumatkalainen, joka tajusi pian avanneensa suunsa väärässä paikassa. Vastaantulija sattui olemaan Alhontausta, kuuluisa voimamies Hinnerjoen Liesjärvenkulmalta. Hän heitti vastaantulijan päällekkäin olevat reet hankeen, nosti kuormastaan ison parrun pystyyn ja löi sen jalasten, palkun ja jukolaudan välistä jään lävitse syvälle pohjaliejuun. - Se oli aikansa rikemaksu, jonka eräpäivän maksaja voi vapaasti päättää.
Olavi Hannula